KAUKOLÄMMÖN MITOITUSOHJEET K1/2021

Vuoden 2021 aikana tulivat voimaan uudet kaukolämmön mitoitusohjeet.

Aiemmat kaukolämmön mitoitusohjeet K1/2013 ja näiden päivitys K64/2014

Aiemmat mitoituslämpötilat olivat:
– uudisrakennus, normaali patterilämmitys 115-33/30-45 °C
– uudisrakennus, poikkeuksellinen mitoituslämpötila 115-33/30- (45-60) °C
– uudisrakennus, lattialämmitys 115-33/30-35 °C
– uudisrakennus, kosteiden tilojen mukavuuslattialämmitys 70-28/25-30 °C
– uudisrakennus, ilmanvaihto 115-33/30-60 °C
– uudisrakennus, käyttövesi 70-20/10-58 °C
Vanhojen kaukolämpöön liitettävien rakennusten osalta mitoitus piti tehdä huomioiden aiemman mitoituksen arvot. Käytännössä vanhoissa 90/60 °C ja 90/70 °C verkoissa oli mitoitusarvoja pudotettu tasolle 80/50 °C ja 80/60 °C.
Lämpötilaero muuttui tällöin lämmityssiirtimissä kolmeen asteeseen aiemmasta viidestä asteesta. Samoin käyttöveden venttiilin maksimikooksi tuli KVS 6.3. Suurin muutos oli patterien mitoituksen muuttuminen aiemmasta 70/40 asteen lämpötilasta alemmas tasolle +45/30 astetta. Eräin poikkeuksin sai käyttää kuitenkin kuumempaa, max 60 asteista tulovettä.

Mitoituslämpötilat

Uudet mitoituslämpötilat ovat:

– uudisrakennus, patteriverkko maksimiarvot 90-33/ 60- 30 °C
– uudisrakennus, ilmanvaihtopatterit 50/30 °C
– uudisrakennus, lattialämmitys, arvot esimerkiksi 90-33 / 40-30 °C
– vanha rakennus, patteriverkko 90-43…63/ suositus max 70, paluu verkon ominaisuuksien mukaan eli käytännössä alueella 60 – 40 °C.
– vanha rakennus, ilmanvaihtopatterit 60/40 °C
– käyttövesi, 70-20/10-58 °C

Suurin käyttöpaine ja paine-ero

Suurin käyttöpaine on ensiö 1.6 MPa ja toisio(kuluttaja) 1.0 MPa. Toisioverkon maksimi painetasoksi suositellaan 600 kPa, joka on myös kalvopaisunta-astioden käyttörajana.

Alakeskukselle käytettävissä oleva paine-ero on vähintään 60 kPa

Varoventtiilien koko ja paisunnan mitoitus

DN15 tehoon 200 kW asti, DN20 alueella 200-800 kW ja DN25 tätä suuremmissa tehoissa.

Paisunta tulee laskea 2-2.5 % tilavuusmuutoksen mukaan.

Muita määräyksiä

Lämmin käyttövesi saa olla max 65 °C, kiertojohdon paluu +55 °C. Käyttöveden mitoitusvirtaama on vähintään 0.3 dm3/s, joka vastaa tehoa 60 kW.

Lämmönsiirtimien maksimipainehäviöt, ensiö 20 kPa, toisia 50 kPa.

Kahta tai useampaa säätöventtiiliä tulisi käyttää, jos venttiilin KVS-arvo on suurempi kuin 4.0.

Paine-erosäädin

Tätä suositellaan käytettäväksi jos verkoston paine-ero vaihtelee enemmän kuin 400 kPa, mitoitusarvona on tällöin n 150 kPa paine-ero.

Maalämpöpumput

Pumppujen nimellisteho on yleensä vain osa rakennuksen kokonaislämmitystehosta. Loppu lämpö tuotetaan lisäsähkövastuksilla. Normaali vastusteho on pientaloluokassa 9 kW.
Normaali mitoituslämpötila on lattialämmölle +35/30 °C ja pattereille +55/45 °C. Pumpuissa on yleensä sisäänrakennettu pienehkö lämminvesivaraaja. Pumppujen lämpökerroin (COP-luku) on yleensä alueella 4.0 – 5.0 menoveden lämpötilalla +35 °C. Pumpun optimi käyntiaika on 3500-4000 h vuodessa. Lattialämmitys on yleensä taloudellisin lämmitysmuoto käytettäessä maalämpöpumppuja.

Lämpöpumpun riittävä mitoitusaste

Tässä mitoitusasteella tarkoitetaan pumpun lämpötehoa verrattuna rakennuksen lämmöntarpeeseen mitoitusulkolämpötilassa (vyöhykkeet I-IV). Asiasta löytyy monenlaista käsitystä, mutta pumpun mitoittaminen kattamaan koko lämmöntarve paikkakunnan laskennallisessa mitoitusulkolämpötilassa ei ole järkevää. Mitoitusulkolämpötilat ovat pitkäaikaisa tilastollisia laskenta-arvoja, jotka esiintyvät harvoin ja ovat lyhytkestoisia. Normaalisti voi lämpöpumpun valinnassa pitäytyä korkeintaan 85-90% mitoitusasteessa. Tällöinkin on tilastollisesti mitoitustilannetta kylmempää vain noin 1-2% vuodesta. Lopputeho voidaan aivan hyvin tuottaa näinä aikoina pumpun sähkövastuksilla. Kattavuuden alarajana tulisi olla kuitenkin vähintään 65-70%.

Erillisen lämminvesivaraajan tarve

Tämä tarvitaan mikäli taloon tulee kylpyamme, poreamme tai muu vastaava täytettäessä paljon lämmintä vettä tarvitseva kaluste tai vedenkulutus on muutoin poikkeuksellisen suurta suuren henkilömäärän takia. Lämmin vesi on uusissa varaajissa normaalisti vain noin 52-53°C, joten säiliön tilavuuden tulee olla lähellä suurimman vesikalusteen täyttötilavuutta. Hygieniasyistä tulee veden lämpötila nostaa noin kerran viikossa vähintään +58°C asteeseen. Toiminta voidaan yleensä ohjelmoida pumppuun.

Kattilalaitoksen korvaaminen lämpöpumpulla

Kattilalaitoksen menoveden lämpötilat ovat yleensä mitoitusoloissa +80-85 °C. Korkein lämpöpumpulla saavutettava lämpötila on n. 60-65 °C ja lisävastuksilla n. 70 °C. Normaalipumpuilla menovesi on n. +60 °C. Tästä syystä patteriverkon lämmitysteho pienenee ja mahdollisesti osa pattereita joudutaan uusimaan tehokkaampiin malleihin. Pattereiden tehon menetys on tehokkaimmillakin pumpuilla n. 10-15 %.  Tehon pienennystä kompensoi osin pattereiden normaali ylimitoitus ja pakkasjaksojen väheneminen.

Lämpökaivot

Porakaivosta saatava teho aktiivisyvyyttä kohden on keskimäärin:
– Etelä- ja Länsi-Suomessa 30-35 W/m
– Itä-Suomi ja Oulun lääni 30-35 W/m
– Lapin lääni 30 W/m
Porareikään pitää varata aktiivisyvyyden lisäksi n. 5 m lietetilaa. Käytännössä maksimi kaivon syvyys on n. 250 m ja tästä saatava teho Etelä-Suomessa n. 8.7 kW. Kaivojen keskinäinen etäisyys tulee olla vähintään 15 m, nykyinen suositus on 20m. Kaivojen tulee sijaita n. 10 m päässä tontin rajasta, jotta mahdolliseen naapurin lämpökaivoon jää riittävä suojaetäisyys.
Muita suositeltavia suojateäisyyksiä ovat seuraavat:
– tontin rajoittuessa katuun 4 m
– tontin rajoittuessa puistoon, ei rajoituksia
– viemärit ja vesijohdot 5 m
– rakennukset 3 m
– jäteveden puhdistamat , wc-vedet 30 m, harmaavedet 20 m
– porakaivot 40 m
– rengaskaivot 20 m
Etyleeniglygolin käyttö lämmönsiirtoaineena on useimmissa kunnissa kielletty.
Normaaliin omakotitaloon riittää yksi kaivo, suuret yli 275 m² talot voivat tarvita jo kaksi kaivoa. Tätä suurempia määriä harvemmin porataan pientaloja rakennettaessa.

Lämpökaivot ovat luvanvaraista rakentamista

Kaivojen rakentamiseen tarvitaan nykyään lähes kaikissa kunnissa rakennuslupa, eli kaivo pitää esittää uudisrakennusten rakennuslupapiirustuksissa. Vanhoissa rakennuksissa lupa pitää hakea erikseen. Mikäli minimietäisyyksiä naapureista ei saavuteta, on usein vaadittu naapurin suostumus rakentamiselle.

Jäähdytys maalämmöllä

Maalämpöliuosta voi kierrättää myös rakennuksen jäähdytyslaitteissa. Liuos otetaan kaivosta tulevasta putkesta ja palautetaan samaan putkeen ennen lämpöpumppua. Kaivosta tuleva liuos on +4-7 °C. Pumpulle ei saa palauttaa +15 °C lämpimämpää liuosta. Piiri vaatii oman kiertopumpun, tätä voidaan ohjata esim. kiertoilmajäähdyttimien käynnin mukaan. Porakaivoon voidaan siirtää lämpöä n 35 W/m aktiivisyvyyttä. Tyypillinen jäähdytysteho normaalilla 160 m tehollisella syvyydellä on n 5.6 kW. Normaalit jäähdytysyksiköiden tehot ovat makuuhuoneissa n 1.5 kW ja olohuoneissa sekä vastaavissa 2.5-3 kW.
Tehokkain tapa tuoda jäähdytys kiinteistöön on asentaa jäähdytettäviin tiloihin kiertoilmajäähdyttimet ja johtaa maaliuos näiden kiertopiiriin. Tuloilmakoneen jäähdytyspatterilla saadaan rakennukseen siirrettyä tehoa parhaimmillaankin vain noin 1200-1500 W.

Lämmön keruu vedestä ja pintamaasta

Tyypillinen ominaisteho vesistöasennuksissa on 20-25 W/m Etelä-Suomessa ja 15-20 W/m Pohjois-Suomessa. Asennettaessa putki virtaavaan veteen teho heikkenee veden kylmemmän lämpötilan takia. Maassa oleva putki asennetaan n 1 m syvyyteen, putkivälin on oltava vähintään 1.5 m. Maasta saatava teho on Etelä-Suomessa 12-15 W/m ja Pohjois-Suomessa 10-13 W/m.

Ilmalämpöpumput

Teho ilmoitetaan yleensä lämmityksen osalta +7 °C ulko- ja +20 °C sisälämpötilassa ja jäähdytyksen osalta +27 °C sisä- ja +35 °C ulkolämpötilassa. Jäähdytyksen ilmoitetut tehot ovat tästä syystä Suomen oloissa liian suuria toteutuvaan tehoon nähden. Sisälämpötilassa +24 °C teho pienenee ilmoitetusta n 15-20 %. Lämmitystoiminnan alaraja on yleensä noin -15 °C…-20 °C ja jäähdytyksen osalta -10 °C.

Ilma-vesi lämpöpumput

Erona ilmalämpöpumppuihin on lämmön siirto veteen. Mitoitusperusteet ovat pitkälle samat kuin maalämpöpumpuissa. Nimellinen lämpökerroin on huonompi ollen alueella 3-3.5.Tyypillinen ulkoa saatava energia on n. 55-60% kokonaislämmitysenergiasta. Maalämpöpumpuilla vastaava osuus on n 70-75 %. Laitteiden käytön alaraja on n -20 °C.

Varalämmitysjärjestelmät maalämmössä

Yleensä lämpöpumput on varustettu 6-9kW lisävastuksella tätä varten. Suurien pumppujen ollessa kyseessä tämä tapahtuu yleensä erillisellä sähkökattilalla lämmityspuolella ja sähkövastuksilla käyttövesipuolella.

Poistoilmalämpöpumput

Laitteet siirtävät lämpöä poistoilmasta joko: A. Lämpimään käyttöveteen B. Lämmitykseen ja lämpimään käyttöveteen C. Lämmitykseen, lämpimään käyttöveteen ja tuloilman lämmitykseen. Mikäli pumppuja käytetään, tulisi käyttää vain ryhmän C pumppuja. Muilla on vaikeaa tai mahdotonta saavuttaa uudisrakennusten ilmanvaihtomääräysten edellyttämiä lämpötila-, veto- ja ilmanvaihdon lämmöntalteenottovaatimuksia. Nämä laitteet sopivat lähinnä matalan vaatimustason rakennuksiin ja jälkiasennuksiin.

Lämmityspiirin välisäiliö

Lattialämmityspiirin pienen vesitilavuuden takia piiriin kannattaa lisätä välisäiliö. Tämä tasaa pumpun käyntiä ja toimii lämpövarastona pumpun lämmittäessä käyttövettä (vaihtoventtiilikoneet). Säiliön tilavuus voidaan laskea kaavalla:

V = 15 x pumpun teho (kW), mutta kuitenkin yleensä vähintään 100 dm³.

Invertterikoneessa käytetään tehona pienintä tehoporrasta.

Lauhdelämpö

Hyödynnettävissä oleva lauhdelämpö kylmäjärjestelmässä lämmityskaudella on n. n. 30-40% kylmälaitoksen kokonaislauhdetehosta. Nykyään on käytössä seuraavia  laitostyyppejä:

Lämmönsiirrin järjestelmä- suurmyymälät

Suurissa marketeissa on useita kylmäkoneikkoja. Tyypillisesti koneikoissa on kaksi lämmönsiirrintä, tulistussiirrin ja matalalämpösiirrin.  Tulistussiirtimeltä tulevan nesteen lämpötila on n.  +50 C, mutta teho on pieni. Matalalämpösiirtimen tuleva neste on noin +13-15 C ja teho moninkertainen. Lämmityskaudella käytettävissä oleva teho on noin 30-40 % siirtimien mitoitustehoista. Lämmön laajempi käyttö vaatii sen lämpötilan nostoa lämpöpumpulla. Tämän jälkeen sitä voidaan käyttää esim. ilmanvaihtokoneiden etulämmitykseen tai siirtää se kiinteistön lämmitysverkkoon. Suurmyymälöissä käytettävissä oleva teho on luokkaa 140-180 kW.

Lämmönsiirrin järjestelmä – keskisuuret ja pienmyymälät

Tässä kylmäkoneikossa on yleensä vain yksi lämmönsiirrin, jolla lämpö siirretään nesteverkostoon. Lähes ainoa käyttötapa ilman lämpöpumpun käyttöönottoa on ilmanvaihtokoneen etulämmityspatteri. Tällöin kiertonesteessä tulee olla 30% etyleeniglykolia jäätymisen estämiseksi. Pienmyymälöissä lämmityskaudella saatava teho on alueella 15-30 kW ja keskisuurissa 30-50 kW alueella. Teho on noin 30-40 % siirtimien mitoitustehosta. Nesteen lämpötilat riippuvat kylmätekniikan toteutuksesta ja voivat olla korkeampia kuin edellä.  Säätämällä kylmäaineen painetta saadaan liuoksen lämpötilaksi noin +40-55 C, mutta tämä lisää järjestelmän sähkönkulutusta. Mikäli järjestelmään hankitaan lämpöpumppu lämmön käyttövaihtoehdot lisääntyvät lämpimään käyttöveteen ja lämmitysverkostoon laajemminkin.  

Waterloop järjestelmä

Tässä erilliset kylmäkalusteet lauhdutetaan nestepiiriin, jossa on ulkolauhdutin. Nämä ovat normaalisti kylmälaitetoimituksen osana. Järjestelmästä voidaan ottaa lämpöä talteen sivuottona. Yleensä tämä vaatii lämpöpumpun, jolla nesteen lämpötila saadaan nostettua korkeammalle. Järjestelmä on käytössä pienissä myymälöissä. Nesteellä voidaan lämmittää esim. ilmanvaihtokonetta etulämmityspatterin avulla. Saatavat tehot ovat kuitenkin pieniä ovellisten kylmäkalusteiden takia.  Järjestelmästä tuleva neste on tyypillisesti lämmityskaudella +20-22 C.  Pienmyymälän lauhdeteho on maksimissaan kesällä n. 40 kW, mutta talvella on käytettävissä vain noin 20 kW eli noin puolet tästä, mikä rajoittaa hankkeen kannattavuutta.

Vanhat Freon laitokset

Vanhoissa freon laitoksissa LTO tehtiin siirtämällä lämpö lämmönsiirtimellä vesiglykolipiiriin. Tätä käytettiin pienissä kohteissa sellaisenaan ilmanvaihtokoneen etulämmitykseen tai erillisissä kiertoilmalämmittimissä. Suurissa market kokoluokan laitoksissa järjestelmä hoiti usein myös kylmälaitoksen lauhdutuksen. Nämä freon järjestelmät ovat siirtyneet pois käytöstä CO2 kylmäaineen tultua laajemmin käyttöön. Vanhojen freon laitosten tehot ja nesteen lämpötilat olivat noin +35-40 C. CO2 laitoksissa kuumakaasun lämpötila oli usein 50°C:sta ylöspäin.

Lämpöpumppujen lauhdelämpö

Lauhdelämpöä on mahdollista ottaa talteen myös lämpöpumpuista. Mikäli lämpöpumppu tekee päätyönään kylmää liuosta kiinteistön jäähdytyksen käyttöön, voidaan sen lauhdelämpöä siirtää kiinteistön lämmitysjärjestelmään. Ongelmana on jäähdytyksen käytön painottuminen kesäaikaan, jolloin muuta lämmöntarvetta ei yleensä ole kuin lämpimän käyttöveden (esi)lämmityksessä. Tämän takia lämpöpumpulla tulee olla varsinainen nestelauhdutin, jolla ylijäävä lämpö lauhdutetaan ulkoilmaan mikäli sitä ei voida muutoin hyödyntää.
Siirrettäessä lauhdelämpöä kaukolämmitettyihin kiinteistöihin ei kaukolämpöpuolen jäähtymää saa huonontaa, mikä tarkoittaa käytännössä käyttöveden lämmitystä ja lauhdelämmön johtamista lämmitysverkostoon ohi kaukolämpösiirtimen. Yleensä kaukolämpösiirtimen rinnalle asennetaan toinen lämmönsiirriin, joka lämmittää kiertovettä lauhdelämmöllä. Myös tässä tapauksessa tarvitaan nestelauhdutin, sillä jäähdytyskaudella lämmitysverkko ei kykene kaikissa oloissa tuottamaan lämpöpumpulle riittävää jäähdytystä.

Asetus 718/2020

Tästä on annettu ensimmäiset selkeät määräykset asetuksessa 718/2020. Lisää aineistoa on asetuksen perustelumuistiossa, joka avaa asetuksen pykäliä laajemmin.

Keskeisiä kohtia

– uusiin rakennuksiin on asennettava itsesäätyvät laitteet, so käsisäädön aika on tätä kautta ohitse. Termillä tarkoitetaan esim. termostaattisia patteri/lattialämmitysventtiileitä, huonetermostaatteja ja vastaavia.

– mikäli lämmönkehitin tai lämpökeskus vaihdetaan, on edellisen kohdan mukaiset laitteet asennettava uusien laitteiden vaikutusalueelle. Tätä on helpotettu kuitenkin siten, että tämä pitää olla teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. perustelumuistiossa on mainittu, että mikäli kustannus on alle 10 % lämmityslaitteiden kustannuksista on muutos toteutettava. Vaade tulee EPBD 2018-direktiivistä.

– automatiikalla on oltava rakennukseen kuuluva käyttöliittymä, eli paikalliskäyttö on aina oltava mahdollista. Tällöin verkon kautta tapahtuva ohjaus ei yksin riitä. Tämä saa kyllä olla edellisen lisänä.

Automatiikan kirjaintunnuksia

Automatiikka suunnitelmissa käytettäviä kirjaintunnuksia ja niiden merkityksiä.

Jäähdytysvesiputkistot ja niiden mitoitus

Mitoituslämpötilat ovat yleensä +7/+12°C, jolloin Δt=5°C. Tästä syystä virtaamat ja putkikoot ovat yleensä suuret. Nykyään ovat vallitsevia ulkoasenteiset koneistot, joiden kiertonesteeseen lisätään etyleeniglykolia jäätymisen estämiseksi. Pitoisuus on yleensä 30-40 p%. Näiden mitoituslämpötila on yleensä sama +7/12°C, jolloin Δt=5°C. Jäähdytyspalkit mitoitetaan yleensä lämpötiloille +14/17°C jolloin Δt=3°C tai 14/18°C jolloin Δt=4°C.

Putkisto tulee tehdä ruostumattomasta materiaalista. Vaarana on lähinnä putken ulkopinnan kondensoituminen ja korroosio. Mahdollisia materiaaleja ovat RST, kupari ja osin myös sähköhitsattava PE-muoviputki. Putkistoja on tehty myös liimattavasta PVC-putkesta. Aiemmin putket tehtiin mustasta teräsputkesta, mutta tätä tulee välttää.

Ulkoasenteiset koneistot rakennetaan yleensä yhdellä kiertopiirillä. Säätöventtiilien tulee tällöin olla kolmitieventtiilejä. Sopiva venttiilin painehäviö on min. 20-30 kPa.

Jaettaessa jäähdytysvesiputkisto kahteen kiertopiiriin, ensiöpiiriin sijoitetaan vedenjäähdytyskone, latauspumppu ja välisäiliö. Toisiopiiri lähtee jäähdytyskoneen tulolinjassa ennen välisäiliötä ja siihen liitetään ilmanvaihdon, jäähdytyspalkkion ym. säätöryhmät. Välisäiliö kytketään rinnan näiden kanssa. Näin saadaan jäähdytyskoneen neste sekoittumattomana säätöpiireille. Mikäli toisiopiiri ei ota koko jäähdytyskoneen virtaamaa, se palaa jäähdytyskoneelle välisäiliön kautta.

Lattiaviilennyksen mitoitusarvot

Veden lämpötilat +19/22 °C, minimissään tulovesi on +16°C. Pintalämpötila voi olla maksimissaan 2 astetta alle huonelämpötilan, suositusarvo on +21 °C. Putkiväli 150-200 mm tasaisen lämpötilan saavuttamiseksi. Ohjaus vaatii säätöön kuusitiesäätöventtiilin ja huonetermostaatin. Säätö tulisi tehdä tilakohtaisena, koska venttiili säätää myös tilan lämmitystä, joka meillä on käytännössä määräävämpi. Märkätiloja ei normaalisti kannata varustaa lattiaviilennyksellä.

Lattiaviilennyksen keskimääräisiä tehoja W/m2

Varovaisia tehoarvioita, menovesi +19°C

Arviona on käytetty myös lukua 7 W/m2 yhden asteen lämpötilaeroa kohden. Arvoilla lattia +21°C ja huone +27°C on teho tällöin 42 W/m2. Mikäli lattia lämpiää auringon säteilystä, teho nousee huomattavasti. Arvio maksimitehosta on tällöin ollut 80-100 W/m2.

Materiaalit

LTO-putkistoja käytetään nestekiertoisssa lämmöntalteenottopiireissä. Kiertoaineena on yleensä veden ja etyleeniglykolin seosta. Putkiston koko on yleensä suuri ja se voidaan tehdä kuten normaali lämpöjohtoverkosto.
Nesteen lämpötila on ilmanvaihtokoneissa yleensä vähintään +8 astetta. Kerrostalojen jälkiasennuksissa on käytetty myös sähköhitsattavaa PE-putkea, jolloin on vältytty tulitöiltä.

Virtaaman mitoitus

Optimihyötysuhteen saavuttamiseksi tulisi ilmanvaihtokoneilla nestepuolen ja ilmapuolen lämpötilaerojen patterin yli olla yhtä suuret. Virtaama laskea
kaavalla:
q = koneen ilmavirta (m³/s) / 2.7 jossa q on patterin nestevirta ( dm3/s).

Pumppua valittaessa tulee patteria kohden varata painehäviötä 100 kPa.

Säätö

Ilmanvaihtokoneiden säätö tehdään yleensä kolmitieventtiileillä. Näille tulee varata 20-30 kPa painehäviötä. Vaihtoehtoinen tapa on tehdä säätö luovutuspatterin ohituslinjaan sijoitettavalla kaksitieventtiilillä. Tämä tulee mitoittaa puolelle patterin virtaamasta ja neljännekselle patterin painehäviöstä. Tällöin venttiilin painehäviö ei vaikuta pumpun nostokorkeuteen. Tämä menetelmä ei ole kuitenkaan yleistynyt.

Pumppu ja putkisto

Nykyisillä LTO-vaatimuksilla pumpun nostokorkeus on normaalisti vähintään 250- 280 kPa. Putkiston mitoitus tulee olla väljä ja käytettäessä veden arvoja sopiva rajapainehäviö on n 65 Pa/m sillä seoksen painehäviö voi olla jopa 1.8 kertainen veteen verrattuna. Myös pumpun valinnassa pitää muistaa, että painetut pumppukäyrät ovat vedelle. Nostokorkeutta pitää tällöin korottaa 5-10 % lasketusta.

Seosväkevyys

Etelä- ja keski-Suomessa riittää yleensä 30 % seos, pohjoisempana voidaan käyttää 40 % seosta. Yli 50 % seoksen käyttö aiheuttaa tiiveys ja syöpymisongelmia.